le miroir...

12.3.2010

Tänään on 25.2. 2010 torstai TUIJAN nimipäivä, myös Ste. Stella-Tuija eli pojantyttäreni nimipäivä sekä Siskonsa Faustinen syntymäpäivä 7 v.

VII

Kirjoitan Marthe et Philippe Delerm ´in teoksesta

Le Miroir de ma Mère eli suomeksi Äitini Peilikuva

Roman Editions du Rocher Jean-Paul Bertrand
1988-1998

Sain tämän kirjan lahjaksi Ericiltä ja Olivialta noin v. 1997-
he solmivat avioliiton kesäkuussa 1998 Ranskassa, Provencessa.
Sain sen Äitien päiväksi- niin se on tarkoitettukin- se seisoo takakannen saatesanoissa.

(Eric samaistuu Philippe ´en)

Kirja on kaunis ja tyyliltään rauhallinen- pienikokoinen ja kevyt- alle 200 sivuinen. se on samalla helppolukuinen että aivan erityinen. Kiinnitin heti huomioni sen tekniseen toteutukseen; osa on manuscrptina- se on Äidin kirjoittama. Printtiosa on pojan kirjoittama- eli Philippen.

On huomion arvoista että juuri tämän v. 2010 alussa kokeilin jotain vastaavaa tekniikkaa. Tai tyyliä kun puhun itsestäni.
I kerta Lintukodossa eli Bongaamisjutussa käytin sekä skannausta suoraan- siis suoraan käsikirjoituksen skannausta- kuitenkin niin että pääosa tekstistä oli printattu ja sitten kokonaisuus skannattu.

Oheisessa ranskankielisessä teoksessa on merkintä : Painotyö on tehty ROTO-PAGE-lla
Floch à Mayenne kirjapainossa toukokuussa 1998.

----
Tällä kertaa olen kirjoittanut kotona käsin koko artikkelin eli siis :

Kotikirjastoni Pilarit.

Koko työ skannataan ja panen sen Blogiini luettavaksi.
Liitteenä on digikuva tuijasta tammikuussa tänä v.
----
Nyt eli 12.3. teen insertin- koko skannaushomma siis katosi- koko työ meni siltä osin hukkaan ja aikaakin kului siis tähän pvään asti eli n. 3 vkoa.
Valokuva onnistui- se on sama Raidallinen- tp asuna. Myös Lintukodon osittainen skannaus onnistui.
Olen nyt kirjoittanut tekstiä tkoneella ja näin skannaus onnistuu...
-----

Palaan kirjan analyysiin.
Tyyliltään mielestäni kirja muistuttaa Marcel Proustin ´A la Recherche du Temps Perdu ´,
niissä on mielestäni sama tempo- sama rakkaus olevaan. Kirjailija - Poika- viittaa Coletteen ja Albert Cohen´iin.
Poika pyytää äitiään kuvaamaan aikaa ennen omaa syntymäänsä: Lapsuus Aquitainessa, sitten opettajana Ile-de- France´ssa 1914-1950.

Tämä Prologi on Pojan kirjoittama. S.11 alkaa käsinkirjoitettu osa eli Äidin- tyylillisesti vallitsee sama rauhallinen poljento- siinä on jo tuo peiliefekti..

Luulen että kertoessani omista lapsuudenmuistoistani ja erityisesti kesänvietosta Luonnonmaalla- niihin kuului paitsi perhettä, myös Isä Santerin 3 hevosta, uimista- saviranta kuului oleellisena osana kuvioihin, Luuta- Jussi pyöreine kallioineen- sillan molemmin puolin, kaikki tämä edesauttoi Luonnon seuraamista- sen eri ilmiöt ja kesän kulku- taittuminen syksyksi ja muutto Turkuun talveksi; koin saman luonnon rytmin maltillisen edistymisen ja jonkinlaisen ajan pysähtymisen...

Palaan Romaaniin- jossa Äiti myös puhuu Isovanhemmistaan- ja luo näin ikäänkuin lempeän kronikan eräästä aikakaudesta jonka voi vielä henkilökohtaisesti muistaa itse.

s.13 Äiti mainitsee kuinka sekatavarakauppa Epicerie- muuttuu Libre Service- tyyppiseksi..

Koin itse vastaavan Turussa Rauhankadulla, se oli kai 40 luvun taitteessa, olisin ollut n. 10 v. Muistan hämminkini kun astuin I kerran tällaiseen ruokakauppaan... Silmät alkoivat avautua uusille tavoille - kaikki oli elämyksellistä.

s.15 Poika ottaa kirjasimet käyttöön uudestaan- hän kuvaa nyt pyykin pesua- se on liian arkinen sanonta ja Poika käyttää runollista sanaa ´éclaircir ´= kirkastaa- sana on niin kaunis.

Tässä kohtaamme juokseva vesi teeman - Puhdas Liinavaate- pestä- pitää Käsiään juoksevassa vedessä- Poika arvelee äitinsä pitäneen aina tällaisesta- Kädet juoksevassa vedessä.
Viittaan tässä kirjan kanteen- kermanväriseen : Kannessa on maalaus- pieni osa kokonaisuudesta- käsittääkseni tämä otos jossa näkyy naisen oikea käsi lepäämässä puvun helmassa- väreinä on kauniit liilan sävyt- vyötärö on tiukasti saman kankaan värisen vyön sitoma- tämä otos siis olisi Cezannen maalauksesta, jonka tunnen opiskeluajoiltani Pariisista-
on hieman outoa ajatella että niistä ajoista on kulunut lähemmäs 50v.- Mutta muistot säilyvät...

Näin Romaani- kertomus- jatkuu : Milloin Poika kyselee- molemmat keskustelevat - ja taas siirrytään maalailevaan, käsinkirjoitettuun osioon...

Luen vielä kirjan uudestaan- katson- nopeutuuko Tempo (Tyyli).

Koko teos on kuin RUNO joka tapauksessa...

tuija 12.3. 2010