siunaustilaisuus

       SEPPO HENRIK


Siunaus Wanhassa Kappelissa 15.7.2015 klo 13.30....Alan siis tämän punakantisen pallokuvioisen VIHKON ikäänkuin Lopusta. Eli eilen siis osallistuin entisen luokkatoverini Sepon viimeiseen matkaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä ( kirjoittamishetkellä 16.7. raikui juuri tässä kohdassa Rylen ! O SOLE MIO)... Edellisen päivän tilaisuus oli kaunis- kirkas-rauhallinen- Sepon bestis
Pekka ei voinut peitellä liikutustaan- pidettyään herkän muistopuheen tilaisuuden loppupuolella-kyyneleet valuivat runsaina : `olimme kavereita koulun ekalta luokalta lähtien aina tähän asti...


Pekka kuuluu Rinkiini- sovimme ajatuksenvaihdosta meilin (sillan) välityksellä.  7/ henkeä oli vielä  lisäksi meidänluokkalaisia - kaikilla oli musta asu- valkein akseksoireineen- itselläni oli tikkiruutuinen valkea jakku mustin reunuksin- kuin suruasu sinänsä - on kyllä hyvä keventää mustaa (tulee mieleen le Rouge et le Noir de Stendhal) inoubliable comme livre aussi bien que film.


Kyyneleet- suolan maku ikäänkuin raikasti koko viimeisen vaiheen- hymyiltiin- otettiin jäähyväiset- halattiinkin. Oli vainajan sisko lapsineen, naapurit, työtoveri, parhaat ystävät ja vielä Me- Muskettisoturit...Tuomas Pappi löysi kauniit sanat; Marjatta vaimo oli kuollut muutama viikko aikaisemmin, uurnat laskettaisiin yhdessä...Halaan kaikkia---.
Ennen tilaisuuden alkua- olin tullut hyvissä ajoin-  kiertelin taas kerran  Taiteilijakukkulalla- Z.Topelius, Castr'en- E-K Volanen ja Suurin ELLA Eronen.. Kaikki oli siinä- upeaa... Tuhat suudelmaa lentää kohti aurinkoa.
16.7.2015 kirjoitti Tuija  Porthanian Unicafeessa.


Haluan antaa erityismaininnan upeasta merellisestä maisemasta josta saimme Mestaritallissa nauttia.
Usein olin kulkenut siiä edestä ja ihaillut rakennuksen laakeata siluettia, kaunista laajaa terassia, nyt olimme aivan salirivin päädyssä, omassa rauhassamme nauttien herkullisesta salaattihöysteisestä buffetista jota seurasi viimeisenä makoisat kahvit herkullisine vadelmatorttuineen.. Täydellisen nautinnollinen loppuhetki- oli sopiva vaihtaa muisteloita ja saimme nähdä vanhoja luokkakuvia, myös luokanvalvojamme Mollis oli yhdessä kuvassa, oli kyllä herkkä momentti.


Kiitos kaikille läsnäolijoille. Otin useita kuvia : kynttilöistä erillisellä pikkupöydällä- kaksine kuvineen Seppo Henrikistä ja rouvastaan- ikuistin myös saattoväen juhlatunnelmissa.
Virsi 396 laulettiin yhdessä
Käyn kohti sinua, oi Herrani
tietäni viitoittaa pyhä ristisi,
Virteni matkalla soi täynnä toivoa.
Käyn aina Herrani kohti sinua.


Tässä koen aivan kuin Seppo Henrik yhtyisi lauluun. Olemme samalla ristiretkellä kaikki.


Tuija