jatko essee

1.9.2010

Kirjoitettu 28.8. lauantaina

Perjantai- Taiteiden Yö - sitä piti odottaa- koin aamun pitkäksi; ei puuttunut mitään-je piaffe -- no niin hyvissä ajoin lähdin - maltillisena- nautin tihenevästä ruuhkasta ratikassa ; kävelin Manskua - aller-retour Kiasma-Kolme Seppää. Päivän sankaria ei näkynyt- ei hätää- Kiasma tarjosi polveilevaan tapaansa : musiikkia, videota, Fingerporia- ja sitten soi känny ja Kisse ilmoittaa saapuvansa. Olimme molemmat vauhti päällä.. Lähdimme kävelemääm kohti Töölön lahden rantaa- en usein kävele siellä- toisinaan kuitenkin. Siellä on maratonia, teltan pystytystä- erilaista tarjontaa; vesi on sinilevän peitossa- siis vasemmalla- poukamassa- kuin en ole koskaan ennen nähnyt.
Saavumme Villa Kiveen petit à petit- Maarit Niiniluoto on juuri vastassa- oli mukava nähdä hänet. Asiantuntevasti hän kommentoi 50-lukua; Arno Nevanlinna ja Pekka Tarkka olivat läsnä- ynnä muita.
Viivyimme yli 2 tuntia. En tuntenut 60-lukulaisia- joimme punaviiniä ja söin halulla makkaraa ja perunasalaattia. Kisse on vega eikä nauttinut ateriaa- se meni pieleen, ikävä.... Olin 2 min. ennen klo21 kotona- TV ssä alkoi 6 vkoa muslimina...
Tunsin jo ´miten viuhka melko raskaasti- sulkeutui ´... Kiitos kaikille protagonisteille - esimerkiksi niile jotka sini valkoisissa kiiruhtivat Stadionille- ei puuttunut sinikeltaisiakaan ... Ja koko kansa niin iloisena ja eteenpäin rientävänä ja niin positiivisesti.
(Lupasin Kisselle Kuhaa Marskin tapaan sopivana ajankohtana.)

Kirjoitan Listan Lauantain R1 tarjonnasta: Toivotut Levyt Yves Montand Rue le Pic 1974 ( Olen kuullut häntä Livenä Pariisissa 1961 - se oli taas niitä kohokohtia...)
Elokuu jonka lauloi Ritva Oksanen 1999
Sävel on vapaa-ilta seurasi ja oli tosi tasokas : Erityisesti Caesar- die Rache- tunnistin sen- siis itse esityksen- kun sen on kuullut kerran... Iloitsin- kun se oli tuttu- toi Caesar oli jäänyt uupumaan- siis laulu eteni- se ei ollut edes mahdollista..
Lenskin Aaria Veikko Tyrväisen laulamana sai taas kyyneleet valumaan- olimme kuulleet saman Vanhassa Oopperassa Lisan ja Christinan kanssa- Jorma Hynnisen laulamana- olin lumoutunut.
Tämä on myös onnellinen ilta- onnelliset hetket ovat monet- vieläpä sängyssä lojuminen täytyy hyväksyä- sitä voi sitten relata...
Onneksi on muutakin- LIIKE TILA
tuija puu