perjantai 4. heinäkuuta 2014

UUSI ASKEL

2.7.2014 klo 14.30    (kirjoitin seuraavan tekstin puolessa tunnissa.

UUSI ASKEL

Heinäkuun 1.n päivän jälkeen tulee 2.  Sään Jumalatar Esther oli povannut sille päivälle todella rankkaa sadetta. Jo ekana valmistan Caterpillarini- joka sään sellaiset. Sekä kertakäyttösadetakkini... Päivä alkaa pimeänä- se ei siitä parane- päinvastoin. On kuin yö laskeutuisi- oikein kurkottaudun parvekkeen kaiteen yli-katselen tarkemmin- mitä näen : Taivas REPEÄÄ- aURINKO TUNKEE ESILLE PILVENREUNAN TAKAA... nOPEUTAN RYTMIÄ. Nopeasti olen ulkona- puhtaaksipesty asfaltti leviää edessäni lätäkköineen; luonto säkenöi UUDESSA auringossa- rankan sadekylvyn jälkeen- aurinko aloittaa elämänsä kohokohdan- vesipisaroitten tasoituksen  ja sallii minun nauttia sekä kivistä että puista. Kävelen omaa vauhtiani tarkastellen samalla eri kukkalajeja- toiset notkuvat painavina- toiset taas jo availevat tuoreita teriöitäänn- me kaikki hengitämme- ( radio selostaa Brahmsin musiikkia- ´tuoksut ´-.
Muistan metsän ja ojanvarsien laajentuneet hettei kiöt. Tunnen vain raikkaan tuoksun- kuin kylvyn jälkeen.

Kuluu tasan tunti ja olen saapunut Kerhotalon oven eteen. Henkäisen helpotuksesta: avataan klo 9- ja ovi todella aukenee.- ei pelkoa raekuurossa odottamiseen.

Klo 10 Eetu ja minä asetumme mukaville tuoleille ja virittelemme keskustelua. Ei oltu valmisteltu mitään erityistä Kesäkuun aikana olin jo saanut työstettyä aika monta asiaa ja mm midsommarnatten oli viety mukavasti läpi.. Nyt sitten aloitamme vähän epämääräisesti- kyselen kaikennäköistä hänestä- kun on Kerhon vetäjiä.Hän on uskontotieteen alan erikoistuntija- kerron että olen tutkinut eri uskontoja  ´Edustan Ekumeniaa´´Kun olen joutunut uusiin elämänvaiheisiin, olen aina koettanut sopeutua ja olen tutkinut uteliaana kaikkea mahdollista. Tunnustelimme lapsuudenajan erilaisia tuntoja- koin ne perinteisiksi- emme nähneet  siinä vaiheessa ongelmia.

Etsin joitain fotoja laukustani- kerroin että aion työstää niitä enemmän- sopivassa tilanteessa. Tästä jatkoimme- otimme jonkun foton kauniissa huoneessa; olin erittäin tyytyväinen sillä alkaisin panna töppöstä toisen eteen tiellä joka oli alkanut tuona uusaurinkoisena aamuna ja oli kuljettanut minut  myös hevoshaan halki ja ulkomaneesin ohi.. Huomasin erityisesti nuoren naisratsastajan jolla oli  ratsupoliisin miekka vasemman olkavarren kankaassa. Hän on valinnut hevosen täydentämään poliisikoulutustaan. Hieno Opito.

Tuija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti